Tarinat

Täällä on siis kaikki meidän kirjoittamat, näyttelemät ja muokkaamat Tarinat ja siihen liittyvät kuvat. Täällä on myös jatkosarjoja, joten käykää säännöllisesti katsoo, onko sivua päivitetty! Ja tuolla iihan alhaalle on ilmestynyt jotain kuvia, niitä en valitettavasti saa pois....

                                                           

                  

     Lemmikit kadoksissa

Olin juuri tullut kaupungilta kotiin, ja aioin mennä Pokojeni, Bugsyn, Kipin, Kertun ja Pingoon, sekä Bollyni, Tigerin kanssa pienelle kävely lenkille, mutta kaikki ei ollutkaan niin kuin pitäisi......

-Heippa Pokot ja Bolly, tänään mennäänkin lenkille! Huikkasin heti ovelta, mutta vastausta ei kuulunut.

-Ei nyt leikitä piilosta, tulkaa, niin pääsette vähän kisaamaan. Yritin houkutella Kipiä, mutta ääntäkään ei kuulunut. Olin yksin puumajassani. On mentävä keppispandan luo, päätin ja lähdin kohti ystäväni taloa. Koputin oveen, mutta ryntäsin kuitenkin sisään ennen kuin keppis tuli avaamaan.

-KEPPIS! LEMMIKKINI OVAT KADONNEET!

-Missä on mamma....? Vasta herännyt keppis mutisi epäselvästi. 

-Herää, LEMMIKKINI OVAT KADONNEET! Huusin ja kippasin lasin kylmää vettä keppiksen niskaan. 

-Rauhoitu, mitä on tapahtunut? keppis kysyi.

-Lemmikkini ovat kadonneet, vastasin ärtyneesti. 

-Lähdetään etsimään heti, keppis päätti ja vilkaisi mietteliäästi julistetta seinällä. 

-Olisivatkohan ne lähteneet katsomaan Pokojen sirkusta? Nehän ovat sukulaisia. Eikös esityksen Kipinäkone ollut Kipin serkku tai jotain.

-Oli! Mennään heti! Innostuin ja juoksin ovesta ulos. 

-Ei ...puuh....nyt....lääh.....noin...huh....kovaa.....keppis yritti seurata jo kaukana edellä juoksevaa ystäväänsä. 

-Anteeksi, äh anteeksi, poukkoilin pandojen välissä kohti esiintymis-lavaa. Täällä tosiaan on porukkaa. En taatusti löydä Kipiä tai muita täältä, vaikka he täällä olisivatkin, ajattelin päästessäni lavan eteen. Kipiä  tai muita ei näkynyt, mutta Pokopetsit esittivät lavalla mahtavia temppuja, joita pysähdyin hetkeksi katselemaan.

-Ovatko he täällä? hengästynyt keppis änkesi viereeni.

-Ei siltä näytä. Missä ne sitten oikein voivat olla?  kysyin.

-Jatketaan etsintää. Eikös Tiger pitänyt kirjoista...? keppis vilkaisi minua kysyvästi.

-Kyllä kai.....

jatkoa.....

-Panfussa on oikea tapahtuma-aika......keppis puuskutti.

-Nythän on sekä tuo linnan projekti ja poko sirkus, huoh...... Pandat olivat matkalla Linnan pihalle, sillä sieltä saattaisi löytyä Kerttu, joka oli keskiaikaisen kulttuurin ystäviä. Kirjasto oli ollut vesiperä, siellä oli ollut vain kamala show, sillä oli myös tasopäivä, ja kaikki kokeilivat uusia tanssiliikkeitä ja muita toimintoja......

He olivat menneet kirjastoon, josta ei löytynyt Tigeriä, mutta eräs ystävällinen panda auttoi ja kertoi niiden olleen siellä. Ja nyt he olivat menossa Linnan pihalle. Keppis huokaisi syvään tasatakseen hengityksensä ja odotti laskusillan laskeutumista ennen kuin juoksi siitä sisään.  Manny seisoi keskellä pihaa ja ohjeisti remontti pandoja. Linnan piha oli kipseissä ja siellä oli monia varoitus-kylttejä, ja mutta pari värikästä Woobya pyöri silti Discon edustalla.

- Onko täällä näkynyt erittäin innostunutta Kerttu-nimistä pokoa? Tiedän, että niitä on monta Panfussa, mutta olisiko niitä näkynyt yhtään täällä??? Tivasin Mannyltä kiivaasti.

- Kyllä se yksi täällä oli.....Manny sanoi kiireisesti ja raapi niskaansa.

- Milloin? Kysyimme yhtä aikaa.

- Ihan äsken se täällä oli, sillä oli sellainen sininen huivi ja kamera....Olisiko teidän? Manny kysyi.

- Ei, sanoin pettyneenä ja kävelin ulos linnasta.

- Missä ne oikein voivat olla??? Ihmettelin masentuneena.

- Varmasti ne jostain löytyvät, keppis lohdutti ja taputti minua hieman kömpelösti olalle.



jatkuu.....

He olivat päättäneet suunnata seuraavaksi SanFran Panfuun, siellähän tuottaja ja ohjaaja Pandaberg valitsi elokuvaansa näyttelijöitä.

- Bugsy on aina pitänyt elokuvista, ja sen haave on päästä mukaan.....Se löytyy takuu varmasti SanFran Panfusta! Sanoin ja kovensin tahtiani.

- Ei....puuh....noin nopeasti! keppis läähätti perässä. Löysimme Pandabergin ravintolan edestä.

- Pandaberg! Oletko nähnyt täällä päin Bugsyä, joka olisi kiinnostunut elokuva-alasta? Kysyin jännittyneenä.

- En....Tai oikeastaan....kun tarkemmin mietin.....Näin yhden. Hän pyysi roolia. Sanoin antavani hiiren roolin hänelle. Bugsy muuttui hiireksi todistaakseen osaavansa ja livahti ravintolaan. Sen jälkeen en häntä ole nähnyt. Ihailtavan innokas näyttelijän alku! Minä-. Hei, mihinkäs he lähtivät? Olin juuri kysymässä, tahtoisivatko he näyttelijöiksi....Jotkut eivät sitten arvosta taidetta! Pandat olivat juosseet heti ravintolan ovesta sisään ja katselleet ympärilleen toivoen löytävänsä hiiren. Mutta koko ravintola olikin täynnä hiiren roolin saaneita pandoja, kaikki hiiri- asuissa!

jatkuu......


-Bugsyy!!!!!!! Tule esiin! Huusin täysillä ravintolassa.
-Niin, tule jo, TAHDON POIS TÄSTÄ LÖYHKÄSTÄ! keppis säesti. Ravintolassa tosiaan löyhkäsi. Siellä taisi olla muutama oikeakin hiiri, koska melkein jokainen tilasi hiiren ravintoa... Kun kysyin asiasta pandoilta, he vastasivat:
-Haluamme elääntyä rooliimme.
-Ei Bugsy täällä ole. Mennään seuraavaksi kilparadalle, eikös...?
-Kyllä, Pingoo raakastaa Smashing Pancakesin musiikkia. Siellä he ovat varmasti. Mennään! Juoksimme pika-pika-pika-pika vauhtia kilparadalle, jossa Smashing Pancakesin esitys oli jo täydessä vauhdissa.
-Ovatko he täällä? keppis kysyi erittäin hengästyneenä.
-En ole varma... Tiedän!
-Siis...?
-Tiedän, miten saamme selville, ovatko he täällä! Pyydetään Smashing Pancakesiä kuuluttamaan Pingoota. Jos se on täällä, se tulee esiin varmasti.
-O-okei, keppis sanoi. Niimpä menin esitysten välissä kysymään Pattylta, Pancakesien kitaristilta, voisivatko he kuuluttaa lemmikkiäni. Patty suostui, ja pian lavalta kuului:

- ETSITÄÄN PINGOO POKOA!!!

Pingoo ei kuitenkaan tullut esiin.
-Olen pahoillani, Patty sanoi hymyillen hiukan alakuloisesti.
-Kiitos kun yrititte. Hymyilin.
-Luovutetaan, kuiskasin itku kurkussa keppikselle.
-Okei, keppis sanoi helpottuneena.

-Mennään minun majaani. Hän jatkoi.

-Selvä... Vastasin tuskin kuuluvasti. Kun astuimme sisään keppiksen ovesta, sisältä kuului huuto:

YLLÄTYS!

- Mi-mitä? Sopersin. Sisällä oli kaikki pokoni ja ystäväni, ja keppiksen talo oli koristeltu todella hienoksi. Siellä täällä roikkui kaikenlaisia koristeita ja serpentiiniä, ja juhlapöytä oli pullollaan herkkuja. Keskellä huonetta oli iso valkoinen kangas, jossa luki:

       
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ!!!

- Pokosi vain valmistelivat yllätystäsi, onhan syntymäpäiväsi, keppis kertoi.

-Minun tehtäväni oli pitää sinut poissa sillä aikaa, ja siitä keksimme "pokojen katoamisen".

-Ja kun se panda kirjastossa kertoi, että pokot olivat siellä, he kyllä kävivät kirjastossa.
-Etsimässä sinulle hyviä kirjoja illaksi. Kaikkihan tietävät sinun olevan lukutoukka...

-Anteeksi kun huolestutimme sinut, keppis pahoitteli.

-Mutta nyt JUHLITAAN! Pokot huusivat kuorossa.

LOPPU




                   Kilpailu


     Oli aurinkoinen iltapäivä, ja Sallu ja Maikku lekottelivat Panfussa, Kaupungin penkillä ja nauttivat hienosta säästä.
-Aah, kun on ihanaa, että on kesä, Sallu huokaisi ja hörppäsi lisää "Panda POM" energia juomaa.
-Jipii! Maikku kiljaisi yht'äkkiä ja käännähti riemuissaan kohti ystäväänsä. Hän oli juuri pelaillut netissä uudella mini-läppärillään.
-Meidät on valittu KUUKAUDEN BLOGGAREIKSI!!! Maikku huudahti.
-Oletko tosissasi?! Sallu katsoi riemusta ylös alas hyppivää pandaa epäuskoisena.
-Jihuu! Hänkin yhtyi ystävänsä tanssiin.

-Ei kun... Odotas, Maikku vilkaisi vuorostaan pomppivaa Sallua.

-Me-meidän pitää itse so-sopia, kumpi saa kultapaketin, niitä on jaossa vain yksi, Maikku sanoi ontolla äänellä.

-Miten voimme valita? Jomman kumman? Kalpeaksi valahtanut Sallu kysyi.

-Minusta minun täytyisi saada kulttis, minähän se teen kaikki sivut, kirjoitan useammin blogiin, ja olen ylipäätään ainut, joka saa blogin pyörimään! Maikku sanoi hieman itsekkyyttä äänessään.

-Mutta minä haastattelen kaikki sinun tyhmien kisojesi voittajat, ja olen tällaisessa typerässä tilassa nytkin, joten kultapaketti kuuluu minulle! Sallu yhtyi kamppailuun ja katsoi Maikkua haastavasti. Pitkän riitelyn jälkeen Maikku ehdotti:

-Ratkaistaan asia kilpailulla. Kumpi saa parempia kuvia ja parempia juttuja Panfusta aikaiseksi, saa kultapaketin. Lukijat saavat äänestää.

-Kättä päälle, Sallu nyökkäsi. Tytöt paiskasivat kättä ja lähtivät nopeasti eri suuntiin; jymyjuttua etsimään.

jatkuu....

Maikku suuntasi juuri avaantuneeseen Vedenalaiseen kouluun. Bile kamat olivat vielä paikoillaan, ja Pandi DJ

kuunteli musiikkia luokkahuoneessa. Eräs panda tanssi huoneen keskellä, mutta Maikku ei välittänyt hänestä, vaan meni suoraan Pandia haastattelemaan. Tämä kertoili kaikenlaista bileistä - ja vähän enemmänkin. Kun Pandi ei enää keksinyt kerrottavaa, Maikku meni vuorostaan yhä bilettävän pandan luo ja kyseli tältä, miltä tuntui, kun vedenalainen koulu oli avattu, miten pitkään tämä oli jo tanssinut, mikä oli tämän lempibiisi, ja kaikkea muutakin. Puolen tunnin kuluttua Maikku oli tyytyväinen ja lähti pois vedenalaisesta koulusta, kirjoittamaan juttua blogiin.


Sallu sen sijaan oli päättänyt käydä viidakonluolassa, katselemassa professori Bookwormin keksintöjä. Ehkä saisin vihiä myös jostain uudesta vekottimesta, Sallu ajatteli. Professori oli jonkin suuren pelti- kojeen kimpussa Sallun laskeutuessa luolaan.
-Bookworm, ei kai sinua haittaa, että minä hieman katselen työskentelyäsi ja kirjoitan siitä blogiini? Sallu kysyi viattomasti.
-Ajattelin myös vähän haastatella sinua...Sallu katsoi Bookwormia anovasti.
-Toki toki, tule vain sisään, katsele vain ihan rauhassa, Bookworm vastasi.
-Tästä tulee uusi robotti, joka auttaa pandoja, Robbyhan muutti Japaniin.
-Vai niin, Sallu mutisi ja kirjoitti vihkoonsa. Bookworm kertoili Sallulle vielä monista keksinnöistään, ja tämä kirjoitti kaiken vihkoonsa muistiin. Kyseltyään mielestään tarpeeksi, Sallu otti tavaransa ja lähti tietokoneen ääreen kirjoittamaan.


-Ei! Sallu huudahti katsottuaan nopeasti blogin tilastotietoja. Vaikka Sallun tekstit olivat suosittuja, Maikku sai silti enemmän ääniä, koska hän oli saanut uuden kuvanmuokkausohjelman, jolla pystyi muokkaamaan mahtavia kuvia. Maikku korostaa teksteissään vähän liiankin innokkaasti, että "hän muokkasi kaikki kuvat itse" ja "Sallu ei osaisi sitäkään vähää", Sallu ajatteli katkerana. Sitten hän alkoi näpyttää kiivaasti tietokoneensa näppäimiä.

-Ärh! Maikku löi nyrkkinsä pöytään, että tärähti.
-Se ketku on MUOKANNUT KAIKKIA KUVIANI! Maikku huusi vilkaistessaan hienoja kuviansa, jotka Sallu oli sabotoinnut.
-No, osaan minäkin olla ilkeä! Hän hymyili viekkaasti, ja alkoi kirjoittaa tekstiä, joka romahduttaisi Sallun haaveet kultapaketista.

 

-Eihän noin voi tehdä! Sallu kiljui.

-Meidän ystävyytemme loppuu tähän paikkaan! Se typerys meni paljastamaan kaikki salaisuuteni, jotka olen kertonut vain hänelle! Maikku vannoi, ettei paljastaisi sitä!

 

Niin tyttöjen riitely vain jatkui. He eivät itse edes huomanneet sitä - mutta pian Maikun ja Sallun blogia ei lukenut enää kukaan. Vähitellen kaikki alkoivat kyllästyä siihen, Maikun ja Sallun tekstit olivat vain yhtä toisten mollaamista, ja Ella ja Maxin alkoivat katua päätöstään. Kukaan ei enää äänestänyt kumpaakaan. Lopulta heidän ystävänsä, Luna kirjoitti Maikun ja Sallun blogiin tällaisen kommentin:

 

"Lopettakaa riitely! Ettekö tajua, että menetätte vain kaikki lukijanne, ja pian ette enää edes ole Kuukauden bloggareita! Miettikää, miten pitkään olitte ystäviä - ja miten pienen asian annoitte pilata monen vuoden kaveruuden. Kultapaketti! Se ei ole koko maailma, ja ystävyys on minusta paljon tärkeämpää. En vaadi teitä sopimaan - mutta ajatelkaa ainakin, mitä olette menettäneet, kun riitelette."

 

 

Se sai Maikun ajattelemaan. Mutta Sallu ei vielä ollut valmis antamaan anteeksi. Ei ihan vielä. Maikku pyysi anteeksi, ja kirjoitti Sallulle kirjeen, jossa sanoi, että voisi poistaa kaikki ilkeydet kaikista teksteistään. Sallukin lupasi poistaa kirjoittamansa valheet Maikusta - ja niin he sopivat, ja päättivät että jakaisivat kultapaketin kolmeen osaan - Lunalle, ja heille itselleen. Sen jälkeen he sopivat aina riitansa, ennen kuin ne äityivät liian hurjiksi.

-Ollaan aina ystäviä, Sallu sanoi ja Maikku nyökkäsi onnellisena.

LOPPU