Moi!
On allain avaruus ja tähti polku kauas vie. On toinen maailma on hämäräinen tie. On tähti aika uus ja taivaansini määränpää kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää.
Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan. Sen tiet ja talot put on lumipuvussaan.
Joku jää katsomaan kuka lentää noin. Itsekkin hämmästyn kun lentää voin.
On jäätä avaruus ja selkääni mä siivet sain. On kuu niin sininen mun lento matkallain.
Kuutamoon liukenee portaat pilvien. Liukenen itsekkin ja leijailen.
On aika avaruus ja tuhat vuotta hetkinen. On tähdet kotimaa ja mä saan nähdä sen.
Eikö olekkin kaunis laulu? Minusta ainakin on. Ja sillä on mielestäni hyvä aloittaa extra postaukseni. No tähän väliin pieni tarina joka on Koivun lehti pankin joulukalenterista. Pahoittelen jos teillä on tämä joulukalenteri!
Jouluinen tarina
Eräänä pakkaspirteänä talvi aamuna ei aivan jouluna kuului metsästä suuren kuusen alta sipsutusta ja hipsutusta. Tonttu oli lähdössä työntouuun korvatunturinpajalle.Kaunis tähti loiti taivaalla ja valaisi Tonttu Tomeran alku taivalta. Valkoisella hangella tuikkivat tuhannet timantit näyttivät Tomeralle tietä. Orava oli lähtenyt hakemaan ruokaa talvivarastostaanja kertoili Tonttu Tomeralle pikku perheensä kuulumisia. Pian Kurre Oravaisen jälkeen Tomera huomasi hangella ystävänsä Pupun jäljet ja lähti seuraamaan niitä - mitähän ystävä puuhaili tähän aikaa aamusta. Siellähän se pupu haki kaarnaa lapsosilleen aamiaiseksi. Pupu Jussisen tavattuaan Tomera huomasi kaukanan horisontissa mielenkiintoisen otuksen joka yleensä tähän aikaan vuodesta nukkui syvästi talvi unta. Kenties joulun läheisyy ja tuoksut olivat herättäneet karhu Otson Metsän kuninkaan.Siellä se venytteli tassujaan ja rummuttaen vatsaansa kertoen Tomeralle lähtevänsä sekin ruuan haluun.
Jatkuu...
-Sallu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti