Annmary kirjoittaa kivasti sekä tarpeeksi usein ja sopivan pituisia tekstejä. Hänen blogissaan on omasta mielestäni kuitenkin liikaa sivupalkkeja.
Jolandan blogi on myös kiva; hän vain ei kirjoita kovin usein... Mutta siis muuten mukava blogi!
Maggyn Panfun blogissa on hienoja kuvia, kivoja tekstejä ja se on muutenkin hieno blogi! Sielläkin tosin on hieman liikaa sivupalkkeja mun makuun...
Okei; ja tässäpä eräs tarina; se ei ole itse sepittämäni, vaan löysin sen Panfun kirjastosta. Ajattelin, että nyt kun huomenna on eka adventti, niin sen kunniaksi sitten talvi aiheinen... Lukekaapas itse!
Emma ei ollut koskaan nähnyt lunta. Hän kävi jo koulua, osasi lukea ja laskeakin, oli yhtä pitkä kuin isoveljensä Emil, mutta yhtä asiaa hän ei ollut kokenut. Lunta! Panfussa ei ollut satanut moneen vuoteen lunta, ja opettaja ennusti, ettei asia muuttuisi tänäkään vuonna. Hän oli lohduttanut Emmaa sanomalla, että sehän oli vain jäätynyttä vettä, jota sataa taivaalta, mutta se ei Emman uteliaisuutta tyydyttänyt. Hän halusi nähdä lunta; ei tietää, mistä se oli tehty. Seuraavana päivänä Emma katseli mietteliäänä ulos puumajansa ikkunasta. Mutta vaikka hän kuinka odotti, lunta ei vain tullut. Palatessaan koulusta Emma törmäsi puutarhuriin; Gonkoon, joka haravoi lehtiä ja marisi, ettei talvea tarvitsisi olla ensinkään, silloin kun oli niin kylmää ja märkää.
"Millaista lumi on? En ole nähnyt sitä," Emma kysyi uteliaana.
voin sanoa sinulle, että se on kylmää ja märkää, eikä sinun tarvitse haikailla sen perään. Se saa minun puolestani pysyä siellä missä pippuri kasvaa." Emma hämmästyi. Hän oli luullut lumen olleen hyvin erillainen, kuin mitä Gonko oli ilmoittanut. Hän ei kuitenkaan aikonut luovuttaa, vaan kysyi puutarhurilta, mistä löytäisi jonkun joka kertoisi hänelle missä lumi on.
"Kysy lehmukselta metsässä", Gonko murahti ja jatkoi haravoimista. Emma lähti etsimään lehmusta. Se oli viidakon lähellä, paikassa, jossa pikku pandat leikkivät usein kesällä. "Tiedätkö sinä, missä lumi on?" Emma kysyi ujostellen. Suuri lehmus vastasi möreällä äänellä:
"Olenhan minä lumen nähnyt. Mutta en tahtoisi sitä takaisin; se painaa aivan liikaa vanhoja oksiani..." se valitti.
"Mutta jos tahdot tietää lumesta lisää, mene kysymään vedeltä. Se on minuakin vanhempi osaa auttaa sinua." Lehmus neuvoi. Niin Emma lähti jatkamaan matkaa. "Tiedätkö sinä missä lumi on?" Emma kiljui joelle. "Toki. Se on vahva, peittää minut alleen ja pysyy koko talven. Älä etsi sitä." "Keneltä sitten kysyn siitä?" Emma harmistui.
"Mene tulivuoren luo," joki vaahtosi vieläkin kiihdyksissä, mutta Emma oli jo kaukana.
"Voitko sinä kertoa, miten löydän lumen?" Emma kysyi tulivuoren laavalta.
"Lumi on pahin viholliseni. Älä etsi sitä," tulivuori ärjäisi. Emma päätti luovuttaa ja lähteä kotiin. Alkoi jo hämärtääkin, hän huomasi. Aamulla Emma katsoi ulos ikkunasta; ja hämmästyi näkemästään. Näytti kuin Panfu olisi täyttynyt pienistä, valkoisista tähdistä. Lunta! Panfuun oli viimein tullut talvi!
LOPPU
Muuttelin tarinaa hiukan; toivottavasti kuitenkin tykkäsitte=) Onkos teille jo lumet sataneet? Meille päin satoi jo ajat sitten; täällä on k-y-y-l-l-m-ää-ä! Onneksi Manny rakentaa tänään takan, ja huomenna pääsemme katsomaan sitä! ( jos nyt oikein ymmärsin... ) Okei, ja sitten vielä:
KIITOS KAIKILLE LUKIJOILLEMME!
Noo... Ei kai tässä nyt muuta ole... Mutta Sallun ja Martsun postauksen ovat vielä näkemättä... He tekevät ne sitten kun saavat sen aikaiseksi... Vielä siis; karitsa sai nimekseen Hattara!
-Maikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti